Hetken tunsin olevani muutakin kuin enkelilapsen äiti

 

Tällä viikolla on päiviin mahtunut monenlaista kiirettä perusarjen touhujen lisäksi, tulevaisuuden opiskelu- ja työjuttujen miettimistä, kirpparivaatteiden läpikäyntiä ja hinnoittelua sekä ystävien tapaamista. Välillä on ollut vahvasti sellainen olo, että takki on aika tyhjä ja tuntuu, ettei mikään oikein tunnu miltään. Sen takia täällä bloginkin puolella on ollut aika hiljaista, tuntuu, että pyörittelen vaan päässäni niitä samoja ajatuksia ja tuntemuksia uudelleen ja uudelleen tulematta niiden kanssa yhtään valmiimmaksi tai ehjemmäksi. Onneksi tämä viikonloppu on kuitenkin ollut ihan onnistunut ja moni asia on tuonut minulle iloa.

Eilen illalla kävin rakkaan ystäväni kanssa kahdestaan iltaa istumassa ja syömässä hyvin. En edes muista, koska olisin viimeksi käynyt ravintolassa ilman lapsia tai ollut pidemmän aikaa yksin pois kotoa. Olikin aika piristävää valmistautua iltaan, pukea kiva mekko ylle ja lähteä ihan rauhassa hetkeksi pois kotoa. 

Lapsilla oli mennyt sillä välin tosi hyvin iskän kanssa kotona ja se on tärkeää, että hänkin saa viettää aikaa lasten kanssa ihan rauhassa ja keskenään. Olen ollut aiemmin tosi huono ottamaan omaa aikaa arjessa, mutta yritän opetella siihen, sillä se, että äiti saa välillä hetken hengähtää siitä ihanasta, mutta tosi intensiivisestä lapsiarjesta, tekee niin hyvää mielelle ja siitä saa taas voimaa siihen tavalliseen arkeen.

Oli ihana jutella ystävän kanssa kaikesta, ihan tavallisista kuulumisista, muistella jotain vanhoja juttuja ja jutella myös vähän tulevaisuuden haaveista ja toiveista. Toki juttelimme myös surullisista asioista, mutta pääosin pyrimme keskittymään vaan kaikkeen positiiviseen ja hetkellisesti tunsin olevani myös jotain muutakin kuin valtavan surullinen enkelipojan äiti. Tottakai tulen se olemaan aina ja onhan se tietysti mielessä ihan kaiken aikaa, mutta oli hienoa huomata, että olen yhä sen lisäksi myös paljon muuta. Hienoa oli myös huomata, että pystyn edelleen nauramaan spontaanisti ja nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta. Voi kunpa elämä kohtelisi jatkossa hellemmin ja elämäämme tulisi lisää hetkiä, joihin sisältyy niin naurua kuin iloakin.