Blogilista

sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Kysymys, johon on niin kamalan vaikea vastata

 

Lähes puolitoista vuotta meni niin, etten joutunut muistaakseni kuin kertaalleen tilanteeseen, jossa minulta olisi kysytty, kuinka monta lasta minulla on. Välttelin paikkoja, joissa olisin sellaiseen tilanteeseen voinut joutua, en käynyt perhekerhoissa, en tutustunut uusiin ihmisiin, kampaajalle mennessä laitoin etukäteen viestiä, jossa kerroin meidän perhettä kohdanneesta tragediasta ja pyysin, ettei perheestäni kyseltäisi. Syksyllä ja nyt talvella olen kuitenkin lukuisia kertoja joutunut tilanteeseen, jossa minulta on kysytty jotakin lapsistani ja jokaisella kerralla se on tuntunut ihan yhtä pahalta vastata siihen.

Kysymykseen, kuinka monta lasta sinulla on, pitäisi olla tavallaan todella helppo vastata. Minulla on kolme lasta, kolmesti olen lapsen synnyttänyt ja kolmea lasta kasvattanut, siinä ei ole mitään epäselvää. Mutta miten voin vastata vieraalle ihmiselle, että minulla on kolme lasta, joista yksi on enkeli ilman, että alan itkemään tai ilman, että tilanteesta tulee hankala? Useimmiten nämä kysymykset on esitetty ohimennen jossain arkisessa tilanteessa työpaikalla, kesken välituntivalvonnan tai ruokapöydässä. Silloin olen useimmiten kertonut vain kahdesta lapsesta tai maininnut nopeasti, että lapsia on kolme, mutta vain kaksi heistä on luonamme enää ja vaihtanut nopeasti puheenaihetta. Haluaisin kyllä kertoa pienestä ihanasta Benjamin-pojastamme kaikille, haluaisin kertoa, että meillä oli maailman parhain ja suloisin esikoispoika, jonka saimme pitää vain kuusi vuotta luonamme. En kuitenkaan pysty siihen ilman itkua ja sen vuoksi välillä asiasta vaikenen, vaikka sekin kauhean pahalta tuntuu. Tuntuu pahalta olla mainitsematta hänestä, mutta tuntuu niin kovin hankalalta myös kertoa.

Olen kuitenkin ajatellut niin, että välillä alkuun kertomatta jättäminen voi olla järkevää, itseni, sekä myös kysyjän kannalta. Eihän kysyjä voi etukäteen edes aavistaa, millaista surua kannan sisälläni ja tiedän, ettei monikaan tiedä, mitä lapsensa menettäneelle voi sanoa. Olen siis osittain myös itse valinnut sen, etten kaikille esimerkiksi uudessa työyhteisössä heti kerro menetyksestämme, jotta minuun suhtauduttaisiin ihan normaalisti eikä kukaan alkaisi varoa sanomisiaan.  

Kolmen maailman parhaan lapsen äiti, se minä joka tapauksessa ikuisesti olen.    



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti