Irtiotto arjesta

 

Minulla ei olekaan ollut aiemmin näin pitkää taukoa tänne kirjoittamisesta, mutta nyt tämä tauko on tullut oikeastaan vähän vahingossa. Välillä on tullut ajatuksia mieleen, jotka olisin halunnut kirjoittaa ylös, mutta yksinkertaisesti ei vaan oikein ollut aikaa tai energiaa siihen. Mieliala on ollut melko vaihteleva viimeaikoina, välillä on ollut mukavia päiviä ja hetkiä, mutta vastapainoksi niille on ollut myös synkkiä hetkiä, jolloin tuntuu, ettei pienintäkään valonsädettä ole näkyvissä. Uutiset sodasta ja maailmantilanteesta ovat toki myös osaltaan vaikuttaneet siihen, että ahdistuksen määrä on kasvanut ja olenkin pohtinut, miten maailmassa ja omassa elämässä on parin viime vuoden aikana tapahtunut asioita, joita en aiemmin edes osannut pelätä.

Useampi kuukausi sitten aloimme suunnittelemaan pientä yhdistettyä työ- ja vapaa-ajanreissua keväälle. Matkustimmekin reilu viikko sitten toiselle puolelle Suomea vähän pidemmäksi aikaa, tarkoituksena saada vähän vaihtelua perusarkeen ja muuta tekemistä surun täyttämään elämään. Mies tekee kyllä töitä täälläkin, mutta vähemmän kuin normaalisti, joten meillä on mahdollisuus viettää enemmän aikaa koko perheen kesken. Itselleni tämä on tervetullutta vaihtelua arkeen, vaikka tietysti päivissä on paljon samaa täälläkin tietysti perusaskareineen ja kotihommineen.

On ollut ihana touhuilla pikkuisten kanssa lumisissa maisemissa, mutta jatkuvasti minulle tulee mieleen, miten Benjaminkin olisi ollut näistä touhuista innoissaan. Olen ikävöinyt ja kaivannut häntä valtavasti täällä ollessa, varmasti takaraivossa on myös se, että ensi viikolla tulee vuosi täyteen siitä, kun näimme viimeisen kerran tuon ihanan poikamme. Ensimmäisenä iltana itkin sitä, että en ottanut Benjaminin paperista valokuvaa tänne mukaan, vaikka onhan minulla puhelimessa tuhansia kuvia hänestä ja niitä päivittäin katselen. Silti se, etten ottanut kuvaa mukaan tuntui pahalta, vaikka kyllä minä niin ajattelen, että hän meidän mukanamme kulkee jatkuvasti ja kaikkialla. Toivottavasti hän jostain tuolta pilvien takaa, auringonsätein meitä tervehtii ja näkee meidät.  Karmean kova ikävä on, mutta toivotaan, että tämä pieni irtiotto tuo meille kuitenkin toivottua vaihtelua ja valoa arkeen.