Taistelu, jota ei voinut voittaa

Olen kuullut sanottavan, kuinka joku on ”hävinnyt taistelun sairautta vastaan”. Itse en kuitenkaan halua tuota lausetta käyttää Benjaminin sairaudesta puhuessa, sillä mielestäni Benjamin ei hävinnyt taistelua, koko taisteluhan oli oikeastaan jo käyty ennen kuin me edes tiesimme sellaisen olevan käynnissä. Jos olisimme tienneet riittävän ajoissa geenivirheestä, olisi kantasolusiirtoon lähtiessä ollut aivan erilaiset lähtökohdat, mutta jossitella en tahdo. Se ei mitään muuta, sillä me emme tienneet geenivirheestä riittävän ajoissa ja sille me emme voi mitään. Kaikkien meidän geeneissä on luultavasti jotain pieniä koodausvirheitä, mutta hyvin harvalla ne koodausvirheet johtavat näin lohduttomiin lopputuloksiin.

Meidän on vain hyväksyttävä se, että tuo taistelu sairautta vastaan oli epäreilu ja armoton, sillä vastustaja oli aivan valtavan paha ja liian nopeasti etenevä. Pieni urhea taistelijapoikamme taisteli kyllä ihan uskomattoman hienosti loppuun saakka. En voi muuta sanoa, kun että olen valtavan ylpeä hänestä ja siitä, että juuri minä sain olla hänen äitinsä - ja tulen tietysti aina olemaankin.