Olen kuullut sanottavan, kuinka joku on ”hävinnyt taistelun
sairautta vastaan”. Itse en kuitenkaan halua tuota lausetta käyttää Benjaminin
sairaudesta puhuessa, sillä mielestäni Benjamin ei hävinnyt taistelua, koko
taisteluhan oli oikeastaan jo käyty ennen kuin me edes tiesimme sellaisen
olevan käynnissä. Jos olisimme tienneet riittävän ajoissa geenivirheestä, olisi
kantasolusiirtoon lähtiessä ollut aivan erilaiset lähtökohdat, mutta jossitella
en tahdo. Se ei mitään muuta, sillä me emme tienneet geenivirheestä riittävän
ajoissa ja sille me emme voi mitään. Kaikkien meidän geeneissä on luultavasti
jotain pieniä koodausvirheitä, mutta hyvin harvalla ne koodausvirheet johtavat
näin lohduttomiin lopputuloksiin.
Meidän on vain hyväksyttävä se, että tuo taistelu sairautta vastaan oli epäreilu ja armoton, sillä vastustaja oli aivan valtavan paha ja liian nopeasti etenevä. Pieni urhea taistelijapoikamme taisteli kyllä ihan uskomattoman hienosti loppuun saakka. En voi muuta sanoa, kun että olen valtavan ylpeä hänestä ja siitä, että juuri minä sain olla hänen äitinsä - ja tulen tietysti aina olemaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti