Sotkusoppaa

Leipominen oli minun ja Benjaminin yhteinen rakas puuha. Me leivoimme lähes viikoittain jotakin, erityisesti pullan leipominen oli meidän yhteinen suosikki. Ei me ehkä kovin kummoisia leipojia taidettu olla, mutta oli kiva yhdessä kaadella aineksia kulhoon, sekoitella niitä ja syödä tietysti taikinaa.

Yksi Benjaminin lempipuuhista oli myös ”sotkusopan” tekeminen. Sotkusopan tekeminen ei ollut kovin haastavaa, järkevää tai siistiä puuhaa, mutta sitäkin mieluisampaa se Benjaminille oli. Käytännössä se oli siis sitä, että Benjamin otti kuiva-ainekaapista kulhoon eri aineita ja sekoitteli niitä yhteen. Samalla hän tutki, minkä väristä sotkusopasta milloinkin tuli ja tietysti mitä kamalamman näköistä sotkua kulhoon tuli, niin sitä kivempaa se oli.

Eräs ystäväni ihmetteli kerran, että annanko oikeasti Benjaminin tehdä tuollaista turhaa ja sotkuista touhua. No, eihän se kieltämättä ehkä fiksuinta puuhaa ollut, mutta ei Benjamin niitä kovin usein tehnyt ja annoin sotkusoppiin laitettavaksi vanhaksi menneitä jauhoja tai kuiva-aineita, joita meillä ei enää käytetty. Yhdessä myös siivosimme, jos tuli sotkua. Näin jälkikäteen mietittynä olen entistä iloisempi siitä, että annoin Benjaminin tehdä tuota sotkusoppaa. Jauhoja ja muita kuiva-aineita saa pienellä rahalla ostettua lisää kaupasta, mutta ne muistot iloisesti nauravasta, onnellisesta sotkusopan tekijästä ovat kultaakin arvokkaampia.