Minä rakastan sinua Benjamin on minulle maailman kaikista lauseista
se tärkein. Tuo lause lukee minulla tatuoituna jalkapöydissäni, on ollut itse
asiassa jo useamman vuoden ajan, jo kauan ennen kuin meillä oli mitään tietoa
geenivirheestä.
Meillä
oli vuosia sitten entisen työpaikan saunailta, jossa silloinen työkaverini
totesi minulle, että olen ehkä viimeinen ihminen, jolla hän olisi kuvitellut
olevan tatuointeja. No, ei minulla niitä kauheasti olekaan, mutta muutama pieni
tatuointi minulta kyllä löytyy. En ole ikinä katunut hetkeäkään niiden ottamista
ja nykyään ne ovat minulle vielä aiempaa tärkeämpiä ja merkityksellisempiä.
Vasemmassa
jalkapöydässäni minulla on tatuoituna teksti ti amo, joka on italiaa ja
tarkoittaa ”minä rakastan sinua”. Otin tuon pienen ja siron tatuoinnin
muistaakseni vuonna 2012, olimme aiemmin sinä vuonna olleet reissussa Italiassa
ja halusin tatuoida tuon kauniin kuuloisen ja tärkeän lauseen jalkapöytääni. Benjaminin
viimeiseksi jäänyt ulkomaanreissu suuntautui sattumalta juuri Italiaan kesällä
2019, joten tuo italiankielinen teksti tuntuu nykyisin entistä
merkityksellisemmältä minulle.
Oikean
jalkapöytäni sivussa minulla on tatuoituna nimi Benjamin, otin sen siihen 2017.
Miehelläni on myös tatuoituna Benjaminin nimi samalla fontilla, mutta eri
paikassa. Minun on ollut tarkoitus tatuoida myös pikkuveljen nimi jonnekin,
mutta en ole sitä vielä tehnyt, sillä olen hänen syntymänsä jälkeen ollut kaikenaikaa
joko raskaana tai imettänyt ja silloin ei tatuoinnin ottoa suositella. Nyt olen
kuitenkin ajatellut, että jos en tatuoisikaan hänen koko nimeään vaan tatuoisin
vain hänen ja pikkusiskon etunimien alkukirjaimen.
Muistan
hyvin, kuinka makasin viime talvena Benjaminin vieressä sairaalasängyllä
Helsingissä ja vilkaisin jalkojani ja näin nuo tutut tatuointini. Sillä
hetkellä tajusin, etteivät ne olekaan kaksi erillistä tatuointia vaan ne
kuuluvat yhteen ja muodostavat yhdessä tuon valtavan tärkeän lauseen. Joka
kerta, kun katson paljaisiin jalkoihini, näen tuon tekstin ja rakkaan pienen
pojan nimen. Tällä hetkellä minulla on haaveena tatuoida oikeaan jalkapöytään
joskus vielä kauniit siivet, Benjamin-tatuoinnin viereen, muistoksi maailman
ihanimmasta enkelipojasta.
Ti
amo Benjamin, se lause minulla on aina mielessä ja myös iholla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti