Tämän vuoden ensimmäisiin päiviin on sisältynyt arkeen paluuta, miehen melkein kahden viikon joululoma loppui ja me vietämme siis taas pikkuisten kanssa päivät keskenämme. Mitään ihmeellistä ei meillä ole näihin päiviin sisältynyt, paljon ulkoilua, leikkiä ja lumitöitä lähinnä.
Mitään
toiveita tai lupauksia en tälle vuodelle tehnyt, sillä viimeisen reilun vuoden
aikana tapahtuneet asiat ovat opettaneet sen, että vaikka aina parhaansa ja
kaikkensa tekisi, ei silti itsestä riippumattomista syistä toiveet tai haaveet
välttämättä toteudu. Mutta kyllä minä silti jonkin verran suunnitelmia olen nyt
tuleville kuukausille tehnyt, tiedostaen sen kuitenkin, että välttämättä nämä
suunnitelmat eivät tule toteutumaan. Suunnitelmissa on perusarjen lisäksi ainakin pientä opiskelua
kotitouhujen ohessa ja pidempi reissu Lappiin nauttimaan Suomen lumisesta
talvesta.
Olen
ollut pois työelämästä kohta jo kolme vuotta. Tykkään kovasti työstäni, mutta
ehdin kyllä tekemään opettajan hommia vielä vuosikymmeniä, joten sen vuoksi ei
minulla ole mikään kiire palata töihin. Pientä täydennyskoulutusta olen
kuitenkin tälle vuodelle suunnitellut ja avoimen yliopiston kautta aloitan
opiskelun nyt tammikuussa. En tiedä, kuinka tentteihin luku ja muu opiskelu
tulee käytännössä onnistumaan miehen tehdessä paljon töitä ja pikkuisten
ollessa kotihoidossa, mutta yritän parhaani. Olen aina pitänyt koulusta ja opiskelusta ja
minusta on kivaa saada aivoille vähän hommia ja erilaista ajateltavaa lasten
kanssa touhuamisen oheen.
Omaan
hyvinvointiin aion panostaa jatkossa enemmän. Aloin loppuvuonna käymään
pitkästä aikaa ryhmäliikuntatunneilla ja olinkin aika harmissani, kun hyvän
alun jälkeen sille tuli stoppi koronarajoitusten myötä. Toivottavasti tunnit
alkavat kuitenkin pian taas pyöriä ja pääsen jatkamaan niillä käymistä.
Mietin aiemmin, että alan käydä jumpissa sitten, kun lapset ovat isompia, mutta
tämä kaikki tapahtunut muutti ajatuksiani sen suhteen – elämä on tässä ja nyt
ja sitä on elettävä juuri tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti